Hip-hip-hippiauto!

Juha osti kymmenisen vuotta sitten tällaisen söpön projektin yhdeltä tutulta, joka oli autoa säästellyt, mutta ikääntyessään totesi, että oli aika luopua tästä.

Volkswagen Kleinbus vm -67. 

Projekti ei ole oikein päässyt edistymään, kun meillä ei ole autotallia jossa sitä vois pajattaa. Kleinbus on ollut muutaman vuoden autokerhon tiloissa, missä voi myös tuunata autoja, mutta sinne pitää aina lähteä ja levitellä ja keräillä vehkeet... ja kotona odottaa kolme lasta että millon se isi oikeen tulee kotiin.  Ja vaimo. Ja koira. Nyt Juha hoksi että voihan tuossa autokatoksessakin näin keväällä ja kesällä rälläköidä ja hitsata, ja hommasi tarvittavat työkalut, mitä nyt ei ollut entuudestaan. 

Nyt onkin alkanut tapahtua, tänä kesänä olis tarkoitus saada auto jo liikenteeseen :)

Juhahan teki mulle seurusteluaikana avokuplan yhdestä kuplan raadosta, rälläköi ja hitsasi sitä yhden kesän. Se on meillä edelleen, kesäautona. Samaisesta avokuplasta mulla on työn alla se yksi maalaus, josta pistin kuvia tänne blogiin pari viikkoa sitten. Se projekti ei ole nyt edistynyt, kun pihalla on niin paljon puuhaa - ja sisälläkin kyllä. Mähän oon lomalla...lallallalaa.. :) On aikaa nuohota ulkona, tänään sain putsattua mansikkamaan. Syksyllä ei huvita pihatyöt, joten jätän melkein kaiken aina kevääseen. Keväisin jaksaa touhuta vaikka aamusta iltaan.

Pihalla odottelee myös Juhan papan vanha Volvo Amazon, kunhan tämä on ensin fiksattu. Luulen ainakin että se pääsee seuraavaksi käsittelyyn.

Isin pikku apulainen

Onnellinen sellainen, kun sai touhuta jänniä juttuja isin kanssa :)

Pilvet

Rakastan melkein kaikenlaisia pilviä. 

 Kumpupilvet, harsopilvet, palleropilvet, untuvat, siivet.. Kuuropilvetkin kelpaa. Ehkä kaikkein komein ja vaikuttavin on ukkospilvi, iso hattara joka kohoaa korkeuksiin.

Sellainen harmaa tasainen sumumössöpilvi joka peittää koko taivaan, siitä en välitä.

Pilvet muodostaa usein henkeäsalpaavan upeita pilvimaisemia.

Tämä otos on joskus kännykällä näpätty autosta.
Valo vaihtuu pilviportaita pitkin melkein mustasta täysin valkoiseen, ja tuolla korkeuksissa siintää  vanha kunnon sininen taivas.

Pilviä tulee ja menee, aina uusia, mutta ei koskaan sitä samaa.

Ihmeen kaunis tämä maailma.

Elämän alkulähteillä

Onko maapallo miljardeja vuosia vanha? Vaiko vain 6000 vuotta? Elivätkö dinosaurukset -ja lohikäärmeet- maapallolla 65 miljoonaa vuotta sitten, vai kenties vielä joitakin satoja vuosia sitten?

Mistä me on tultu tänne, ja miksi? Sattumaltako? 

Jos mietit joskus tällaisia asioita, suosittelen tätä dokkaria:

Lohikäärmeet ja dinosaurukset

Olivatko lohikäärmeet dinosauruksia? Kuvat lohikäärmeistä sekä niistä kertovat legendat ja perimätiedot elävät monissa kulttuureissa eri puolilla maailmaa. Keskustelu dinosauruksista johtaa usein Raamatun jumalisen alkuperän epäilemiseen, mutta olisiko kuitenkin niin, että juuri niiden olemassaolo todistaa Raamatun paikkansapitävyyden?

Syökää jäätelöä!

Eilen teki mieli maalata jotain hauskaa ja kesäistä, ja siihen tarkoitukseen googlailin vintage julisteita ja kylttejä. Löysin tällaisen avokuplan kuvan, täähän on just ku meidän "sammakkoauto" :) 

Maalasin akryyliväreillä kankaalle. Maalaus jäi vielä keskeneräiseksi, jatkuu siis ensi kerralla:

Meidän perhe sitten tuonne biitsille köllöttelemään ja polskimaan.

Kuplalle suunnittelin kaveriksi vielä jäätelömaalausta tähän tyyliin, mutta vaakatasoon:

Googlaillessa osuin hauskannimiseen biisiin - "I scream, you scream, we all scream for ice cream!"

Tänään maalattiinkin illalla äitin, Kristiinan ja lasten kans, ja tein sitten kaksi jätskiakvarellia:

Jäätelömaalaukset pääsivät keittiön seinää piristämään ja meitä jäätelön syönnissä kannustamaan. 

Koska kohta on kesä :)

Pietari - St Petersburg

Eremitaasi. 

Pietarin kuuluisa, Katariina Suuren aloittama taidekokoelma. Pitkäaikainen haave päästä käymään Eremitaasissa toteutui pari viikkoa sitten, kun lopultakin saapastelin museoon sisälle.

Se muistuttaa paljonkin Pariisin Louvrea.

Taidekokoelma on kyllä monipuolinen, erilaisia tyylisuuntia ja aikakausia lötyy. Mutta itse tykkään enemmän esim. Helsingin Ateneumin kokoelmasta. 

Edelfelt on mun lemppari suomalaistaitelijoista. Impressionistit ylipäätään.

Matissea taas esimerkiksi en ymmärtänyt yhtään (anteeksi nyt vaan herra Matisse..) 8)
Katariina tykkää nätistä taiteesta ja kauniista jutuista muutenkin.

Huonekaupalla muotokuvia, taidokkaita toki.
Ja sitten niitä alastomia vartaloita ja cupidoja eri asennoissa. Emmä vaan lämpene, tai jos lämpenen niin hetkeksi ja kyllästyn sitten. 

Antiikin taidetta löytyi myös, tietysti. Egyptiläistä ja kreikkalaista. Ja taas tuli vaan sellainen olo että ne ei kuulu Pietariin, vaan Egyptiin ja Kreikkaan. Ehkä se johtuu siitä, että taide on otettu temppeleistä ja hautakammioista, eikä esim. ostettu taiteilijalta.

Parasta oli itse rakennus.

Taidemuseon pihalla on sopivaa ottaa taiteellisia otoksia :)

Eremitaasin kaunein sisäkatto 

Museossa olisi saanut kuvata jos olisi maksanut parisataa ruplaa lisää, mutta päätin keskittyä kuvaamisen sijasta itse maalauksiin ja rakennukseen. Tämän kattokuvan kumminkin näppäsin.

Kaunis. Kaunis valo, kauniit muodot, kauniit värit.

 

Fedor ja Alexandra esittelivät meille mm. näitä Atlantiksen tyyppejä.

Oli antoisaa tavata paikallisia, saatiin kysyä kaikki mahdolliset kysymykset elämästä Pietarissa ja Venäjällä. Venäläisyydestä. Ruuasta. Matkustamisesta. Perheistä. Noin niinkuin esimerkiksi.

Sain jo etukäteen Alexandralta sähköpostiin suosituksia ruokapaikoista, jotka testattiinkin yhtä lukuunottamatta, ja nähtävyyksistä jotka myös kaikki bongattiin ainakin ulkopuolelta.

kuti kuti!

Ruoka oli todella hyvää, siis kaikki paikallinen. Ihania piirakoita ja lettuja ja borssikeittoja.

Stollen suolaista ja makeaa piirakkaa

Kazan katedraali sisältä. 

Täälläkään ei olisi saanut kuvata, mutku en tienny ennen kuin joku mies tuli nenän eteen ruksaten käsivartensa merkiksi.

Hianompi sisältä kuin ulkoapäin arvais! 

Kahvilan ikkunalaudalla vihertää. Kahvilan nimi on Market Place.

Suosittelen myös Venäjän oman "Mäkkärin" eli Teremokin pannukakkuja erilaisilla täytteillä.

Maatuskoita löytyi joka lähtöön. Bongasin myös Nalle Puh- ja Obama-maatuskat.

Moikan varrella sijaitsi meidän hotelli, 3MostA. Suosittelen lämpimästi :) Tosi ystävällistä palvelua ja siisti, kivasti sisustettu boutique-hotelli. 

Välillä oli varattuna hotelli Nevskin varrelta, mutta vaihdoin kun tämä näytti kivemmalta.

Näkymä lauantaiaamuna hotellin aamiaispöydästä kattojen yli. Vesisade loppui ja katot ehti kuivua sillä välin kun mutusteltiin aamupalaa. 

Hotellin sivuille

Neva-joki. 

Kierrettiin siltoja pitkin Pietarin ja Paavalin linnoitukselle, ja Vasilinsaaren kautta takaisin. 

Työmiehet hommissa linnoituksella. 

Linnoitus muistuttaa jossain määrin Suomenlinnaa.

Kylmä tuuli puhalsi ja oltiin päiväkävelyn päälle aika lailla jäässä. 

Pietarin kanavia ja jokia pitkin voi tehdä kesäaikaan risteilyjäkin. Tosin ei varmaankaan näillä paateilla :)

Siinä vaiheessa nämä maistui ja lämmitti ihanasti:

Paljon valtavia, valtavan kauniita rakennuksia.

Pietarin on perustanut Pietari Suuri 1703 Venäjän valloitettua alueen Ruotsilta, eli kaupunki on kuitenkin vain noin 300 vuotta vanha.

Näin huhtikuussa puistot näytti tältä:

Ei kovin kutsuvia lainehtivine kävelykujineen.

Tämän otoksen nimi on Varis ja tupakka-aski ;)

Marsin aukiolla lainehti myös, mutta kuivaakin löytyi.

Jos minulle tulee ensi kerta, se tulee kesäaikaan.

Pietarin yksi kauneimmista nähtävyyksistä, Verikirkko. Tai Kristuksen Ylösnousemuksen katedraali.

Verikirkon ohitse käveltiin päivittäin parikin kertaa matkalla hotellilta Nevskin suuntaan tai takaisin. Mielikuvitus on saanut lentää tämän suunnittelijalla, Alfred Parlandilla. Kirkkoa rakennettiin aika kauan, 1883-1907, ja se aiottiin purkaa pois jo 1941, ateistit kun pitivät sitä turhakkeena. Toinen maailmasota pelasti kirkon siltä kohtalolta. Onneksi :)

Viisumin hankkiminen on ainut hidaste Pietarissa useamminkin käymiselle. Itse hommasin viisumin matkatoimiston (Rustravel) kautta ja hinta oli n. 75 euroa.

Suosittelen joka tapauksessa käymään :)

Kevättä rinnassa

 Tätä on odotettu.

Vesi tippuu räystäistä ja linnut sirkuttaa.

Tosin vesi on tippassu myös yllättävistä paikoista, kuten meidän keittiön katosta eilen. Oli kirveelle hommia katolla, hakattiin sieltä paksua jäätä katon notkelmasta, että vesi pääsis virtaamaan ränniin. Eikä niinku esim. keittiöön.

Kostonmökin takkatuli

Noita Höganäsin tiilten kirjoituksia on tavattu tulen loimotusta katsellessa kerran jos toisenkin. Vieläkään en silti oo varma että kirjoitinko sen oikein :) 

Nuo horisontin kumpupilvet. Iso taivas. Kostonjärvi. 

 Pääsiäisen jälkimainingeissa leivottu sitruuna-marenkipiirakka. Nam :)

Alla murupohja, välissä paksu sitruunakiisseli ja päällä pehmeä marenki.

En vieläkään ihan oikeasti tajua miten nämä kuvat sais just kohdilleen. Yks on vähän enemmän vasemmalla ja toinen oikealla ja loputkin sinne tai tänne päin.

Hyväntuuliset roskisvahdit :)

Lumikenkäilyä harrastettiin pääsiäisenä Mustallalammella ou jee.

Etsi koira!

Son moro!
Huomatkaa nuo vanhat ladosta/navetasta/jostain löytyneet nahkakintaat.
Erittäin lämpimät, tyylikkyydestä puhumattakaan :)

Rakas Monika
 

Arvatkaa mistä löysin tän

Auringonlasku Koitijärvellä

Isäntä puumajassaan

Luojan jäätaidetta

Aurinkoisia päiviä!! :)